|
Kausiennakko
Heikompi kärki = parempi sarja
Kakkosen C-lohko oli kärjen osalta erittäin tasokas kaudella 2009. Sarjavoitosta loppuun asti taistelleet FC OPA ja OPS-jp olisivat epäilemättä viime kaudella pärjänneet hyvin jopa ykkösessä. OPS vei lopulta pitemmän korren nousutaistelussa, mikä taisi koitua OPA:n kohtaloksi.
Lue lisää
Kakkosen C-lohko oli kärjen osalta erittäin tasokas kaudella 2009. Sarjavoitosta loppuun asti taistelleet FC OPA ja OPS-jp olisivat epäilemättä viime kaudella pärjänneet hyvin jopa ykkösessä. OPS vei lopulta pitemmän korren nousutaistelussa, mikä taisi koitua OPA:n kohtaloksi. OPA on nimittäin talven aikana heikentynyt merkittävästi, eikä nykyjoukkueella taistele kärkipään sijoituksista. Heikentynyt taso sarjan kärjessä tekee kuitenkin tämän kauden kakkosesta mielenkiintoisemman. Ennen kauden alkua on nimittäin helppo nimetä puolisen tusinaa joukkuetta, jotka voivat periaatteessa taistella jopa sarjanoususta.
Vahvin yhdistelmä taitaa olla viime kauden päätteeksi yllättäen ykkösestä tippunut TP-47, jonka ex-maajoukkuemies Keijo Huusko lataa taululle aika mukavat tehot kakkosessa. Haastajista myös Vasa IFK, GBK ja Kiisto ovat lähivuosina pelanneet toiseksi korkeimmalla sarjatasolla, ja kaiken onnistuessa joku niistä saattaa palata divaritasolle. Fuusioseura SJK on varmasti myös kova sana tulevankin kesän peleissä.
Sarjanousua avoimesti tavoitteleva ja viime kaudella nappikauden pelannut FC YPA taitaa sen sijaan olla yllättävissä vaikeuksissa. Materiaali ei yksinkertaisesti oli riittävän hyvä tai leveä näin pitkässä sarjassa, eikä muille annettu etumatka talviharjoittelussa voi olla näkymättä. Ylempään keskikastiin ylivieskalaisten materiaali pitäisi kuitenkin riittää kevyesti. Samat sanat pätevät myös vahvistuneeseen FC Santa Clausiin. Laadukkaammalta näyttää myös PK-37, joka uusinee tänäkin vuonna sarjapaikkaansa.
Jyväskylän seudun joukkueet FC Vaajakoski ja Blackbird – tai FCJ – ovat arvoituksia. Jälkimmäisen pelastaa putoamistaistelusta yhteistyö liiga-JJK:n kanssa. Samaa toivoo myös JBK, jonka perusrunko näyttää pelottavan heikolta, mutta Jaro-avut takaavat riittävän määrän pisteitä.
Putoamistaistelussa suurimmissa vaikeuksissa taitavat FCV:n ohella olla perinteikäs Kajaanin Haka ja FC Korsholm. Jälkimmäinen ei taida valitettavasti edes tosissaan taistella säilymisestä, sen verran heiveröiseltä materiaali – ja seuran toiminta muutenkin – näyttää.
www.90plus – Kakkosdivisioonaveikkaus 2010:
1. TP-47
2. Vasa IFK
3. GBK
4. Kiisto
5. SJK
6. FC YPA
7. FC Santa Claus
8. FC OPA
9. FCJ
10. JBK
11. PK-37
12. FCV
13. KajHa
14. FC Korsholm
Lisää kommentti
SuljeAjankohtaista
01.11.2010 - Jozef Lomskin GBK aloittaa puhtaalta pöydältä
Kaksi vuotta Kakkosen keskikastissa päämäärättömästi purjehtinut GBK uusii strategiansa radikaalisti: Edustusjoukkueen valmentajaksi siirtyy päättyneellä kaudella seuran B-junioreita SM-sarjaan nostanut Jozef Lomski, joka vannoo antavansa seuran nuorille pelaajille mahdollisuuden.
Lue lisää
Kaksi vuotta Kakkosen keskikastissa päämäärättömästi purjehtinut GBK uusii strategiansa radikaalisti: Edustusjoukkueen valmentajaksi siirtyy päättyneellä kaudella seuran B-junioreita SM-sarjaan nostanut Jozef Lomski, joka vannoo antavansa seuran nuorille pelaajille mahdollisuuden. Syksyllä 2008 GBK julisti satsaavansa niin sanottuun kolmen vuoden projektiin, jonka päätavoitteena oli antaa seuran omille kasviteille paikan edustusjoukkueessa. Projektin piti huipentua koviin satsauksiin ja sarjanousuun kaudella 2011.
Kun seura maanantaina julisti tulevan kauden suunnitelmansa, ääni kellossa oli kuitenkin muuttunut totaalisesti: sarjanousun sijasta puhuttiin säilymisestä. Syykin lienee selvä, vaikkei siitä ääneen puhuttu. Palloliiton sarjauudistusten takia nousu ykkösdivisioonaan on käytännössä tehty mahdottomaksi. Ainakin GBK:n mielestä on maanantain lehdistötilaisuuden perusteella turhaa panostaa nousuun sarjassa, jossa vain 1/42 joukkueista nousee sarjahierarkiassa ylöspäin.
Nyt ei myöskään puhuttu projekteista, vaan ihan konkreettisista teoista. Uuden valmentajan Jozef Lomskin mielestä nuoriin on pakko satsata mikäli 86-vuotias seura vielä tulevaisuudesta tavoittelee paikkaa valtakunnallisista sarjoista. Edellisessä kaksi vuotta kestäneessä kolmen vuoden projektissa oikeastaan vain Max Åström murtautui edustusjoukkueen pelaavaan kokoonpanoon.
- Jos tämä seura haluaa taistella suuremmista jutuista, junnupuoli on saatava kuntoon. Alkavalla kaudella tavoite on säilyttää sarjapaikka. Sen kovemmista tavoitteesta on turha puhua tässä vaiheessa, seurassa myös poikapuolen pelaajakoordinoinnista vastaava Lomski sanoo.
Lomskin apuvalmentajaksi nousee seuraikoni Christian Lindqvist. Kaksikko on heti ryhtynyt sanoista tekoihin. Brasilialaiskaksikolle Vitaolle ja Marcelolle on tilattu lentoliput kotimaahan. Joulukuussa alkavissa harjoituksissa on sen sijaan mukana peräti kuusi viime kauden B-junioreita. Lucas Rasmus (syntynyt 1993), Dima Aho (1994), Markus Kåla (1994), Aaro Hedman (1993), Tobias Wentin (1995) ja Ville Huuhka (1994) taistelevat paikasta pelaavassa ryhmässä.
Nuorennetusta ilmeestä huolimatta GBK ei alkavallakaan kaudella ihan säästöliekeillä pelaa. Viime kauden pelaajista Misse Ebonque ja Lawrence Smith ovat nimittäin ottaneet optiovuotensa käyttöön. Ulkomaalaiskaksikon lisäksi raitapaidassa jatkavat myös kokenut maalivahti Teemu Parpala ja nuoret Max Åström (1992) ja Petteri Jokihaara (1992).
- Näitten lisäksi näkisin, että viime kauden joukkueesta voisi jatkaa noin 4-7 pelaajaa. Ryhmässä on monta potentiaalista pelimiestä. Joulukuussa on tarkoitus, että pelaajaringin koko tulee olemaan noin 16 pelaajaa. Tammikuussa mukana on toivottavasti jo 22-24 pelaajaa, Lomski sanoo.
Laajaa ryhmää tarvitaankin, sillä B-juniorit SM-sarjassa ja GBK II nelosdivisioonassa tarvitsevat myös kauden aikana edustukselta apua. Reservijoukkuetta valmentaa ensi kaudella Kaustisen Pohjan-Veikoista tuttu Marko Takala. B-junioreiden valmennuskuviot selviävät myöhemmin tällä viikolla.
Seuran yli-ikäiset B-juniorit (1993 syntyneet) harjoittelevat kakkosjoukkueen kanssa.
- 15 junioria ei voi nostaa kerralla miesten joukkueeseen. Pitää olla kunnia päästä harjoittelemaan seuran edustusjoukkueen kanssa. Mutta kausi on pitkä, ja ei ole poissuljettua, että lisää pelaajia nostetaan junioreista edustuksen rinkiin, Jozef Lomski sanoo.
29-vuotias turkulaislähtöinen Lomski on nuoresta iästään huolimatta kokenut valmentaja. Pelaajaura katkesi sairaalabakteerin jo 16-vuotiaana, jonka jälkeen nuori mies siirtyy valmennuspuolelle.
Valmentajauran alussa mentoreina toimivat muun muassa turkulaiset jalkapallolegendat maajoukkuevalmentaja Tommy Lindholm ja Pietarsaaren Jaroakin 1990-luvun lopussa valmentanut Veijo Wahlsten. Lomski vietti useita vuosia Turun Palloseuran juniori- ja naisjalkapallossa. Kokkolaan viime syksyllä muuttanut Lomski valmensi kolmosdivisioonan Raision Palloseuran edustusjoukkuetta 18-vuotiaana.
Lisää kommentti
Sulje
Uutiset
JBK lähtee kauteen samoista asetelmista kuin viime vuonna: Alexei Eremenkon valmentama joukkue on erittäin nuori, mutta vahvistuu vielä kauden aikana ainakin kahdella venäläisellä.
Lue lisää på svenska. JBK blickar österut
Jakobstads Bollkubb har under Alexei Eremekos tid som tränare profilerat sig som en förening som ger unga spelare chansen att steget från junior- till seniorfotboll. Den här säsongen är inget undantag – Eremenko fortsätter och förutom Jakobstads största talanger kommer också ett par förstärkningar från Ryssland att spela i svartvitt i sommar.
Det mesta är sig likt i JBK. Också det faktum att Alexei Eremenko själv, nu 45 år gammal, fortfarande spelar. Och varför skulle han inte? JBK har aldrig haft för många spelare, och dessutom rycker kvintetten Anton Fagerström, David Nyman, Robin Julin, Kristoffer Knuts och Jan Virtanen in i armén i juli. Men framför allt har Eremenko i rätt omgivning ännu kvaliteter som få andra division två-spelare.
Det är inte bara den spelande tränaren Eremenko som tillför rutin till en annars ung trupp. Mittbacken Daniel Kock är mycket viktig, och samma gäller också Niklas Storbacka, som ändå inte lär kunna delta så mycket som Eremenko skulle önska på grund av sitt nya uppdrag i Jaro.
Men det är ändå som sagt ungdomen som präglar JBK. Och under Eremenkos vakande öga lär många spelare ha tagit steg framåt under den långa vinterträningssäsongen, och dessutom kan spelare som Markus Kronholm och Thomas Kula (båda födda 1991) göra sina verkliga genombrott på seniornivå.
- Vi har i princip samma lag som ifjol. Alla spelare är ännu unga, men samtidigt också ett år äldre och har utvecklats. Det är det viktigaste, att utvecklas och bli modigare på plan. Det är det vi jobbar med, säger Alexei Eremenko som är på väg till Bennäs tågstation vid intervjuögonblicket.
Där väntar förhoppningsvis Alexander Netjaev, en 20-årig rysk anfallare som snart får sällskap av Ilja Vaganov (back, född 1989) och Andrei Mamatjuk (1991). Av trion har Vaganov, som kan spela var som helst i backlinjen, tidigare spelat i JBK.
- Det är oklart hur det blir med visumen, men i bästa fall stannar alla tre säsongen ut. De behövs med tanke på att fem spelare mer eller mindre är borta från och med juli, säger Eremenko som brukar ha en bra förmåga att hitta talanger från sitt tidigare hemland. Bland annat har Dennis Tumassian och Vladimir Retjevski (som i höstas till och med spelade Champions League-fotboll med vitryska BATE Borisov) tagit sig ut i fotbollsvärlden via Eremenkos skola. Värd att nämna är också Maxim Votinov som spelar numera ligafotboll i MyPa.
JBK utan ryskt inflytande inledde sin säsong med att förlora med 1-2 borta mot PK-37 i söndags. Ett resultat som enligt Eremenko inte berodde på att motståndarna var bättre.
- Det var inte fotboll. De slog bara höga, långa bollar på sin dåliga grusplan. Pojkarna frågade: vad fan är det här? Men det är bra för dem att lära sig att det finns lag som vill spela på det sättet. Men vi borde ha fått minst oavgjort, båda målen som de gjorde var klara misstag av oss, säger Eremenko.
Hemmapremiär blir det på lördag då JBK möter en av seriens absolut största förhandsfavoriter, FC OPA, i Tellushallen.
Möjlig startelva JBK, säsongen 2009 (4-2-1-3): Jesse Öst; David Nyman, Daniel Kock, Niklas Storbacka, Robin Julin; Alexei Eremenko, Markus Kronholm; Thomas Kula; Jonas Hellund, Staffan Svenlin, Mika Pitkänen.
15.06.2009 15:49 - Fotbollsvän av klass
Att Eremenko är en fotbollsmänniska av
klass är alla ense om, men man får ifråga-
sätta om det höjer JBK:s fotbollsstandar
genom att ta hit ett halft dussin ryssar
som inte gjort nå stort väsen av sej.
Satsa hellre på egna juniorer och andra
från nejden, skola upp dem till spelare
detta skulle höja standaret på nejdens
fotbolls spelare och därigenom hela
Finland. Nu kryllar det av spelare från
alla världens hörn med bra och mest mindre
bra lyckosökare. Detta höjer ej nivån,egna
juniorer får sitta på bänken och titta på,
sällan har nån stjärna fötts på reserv-
bänken, utan många talanger har slutat.
Lisää kommentti
SuljeGBK:n lähtökohdat kauteen huononivat kertaheitolla kun joukkueen ylivoimaisesti tärkein pelaaja, kapteeni Mattias Ainasoja, on vakavan polvivamman takia sivussa koko kauden.
Lue lisää på svenska. Skräckscenariot verklighet: Mattias Ainasoja skadad
Efter nästan ett halvt år av försäsongsträning och betydelselösa träningsmatcher kom mardrömsbeskedet för alla rödvitrandiga: Lagkaptenen, stjärnspelaren, försvarsklippan, lagets i särklass viktigaste spelare, Mattias Ainasojas korsband var av. Säsongen var slut innan den ens hade börjat.
Fotbollslag ska inte stå och falla med enskilda spelare. Det gör inte heller GBK årsmodell 2009. Men trots det gör korsbandsskadan på Mattias Ainasoja att alla de skisser som lagts upp under vintermånaderna måste ritas om. Ainasoja var inte bara mittback och lagkapten, inte bara den som stod för nästan alla uppspel, täckte passningsvinklar, vann närkamper och huvudbollar – Ainasoja ledde inte bara backlinjen, han var samtidigt hela lagets själ, hjärta och lungor. Det finns knappast en enda enskild spelare i division två som är lika betydelsefyll för sitt lag.
Utan Ainasoja tvingas tränarna Reijo Timonen och Arto Halonen lägga upp en helt ny matchplan. Vem ska ta platsen bredvid Ville Jylhä i mittförsvaret? Vem tar hand om uppspelen? Hur rubbas balansen om till exempel mittfältaren Petri Piispanen tar steget ner? Och hur fungerar i så fall han och Jylhä tillsammans? Eller är Tuomas Kiiskilä ett bättre alternativ? Eller kanske Jonas Nyberg borde flyttas in i mitten från sin vänsterbacksposition, eftersom det ändå finns gott om potentiell ytterbacksalternativ i form av Kiiskilä, Mika Granholm, Anton Johanson, Jarno Reinikainen och Max Åström?
Sådana frågor brukar besvaras under en lång träningssäsong, men nu tvingas Timonen vänta fram svaren då säsongen redan är igång och seriepoäng står på spel.
GBK säger sig alltså satsa på unga spelare, och en titt på truppen visar att det inte bara är tomt prat. Tre spelare (Johanson, Åström och Petteri Jokihaara), är födda 1992, fem år 1990 (Johannes Wentin, Patrick Byskata, Kim Ågren, Reinikainen och Jesse Iivonen), och dessutom har Olli Nylund, Miika Hohenthal och Joonas Kivinen passerat 20-årsstrecket så sent som ifjol
Men det finns rutin också. GBK har som bekant också en annan Ainasoja i laget – Mattias yngre bror Kristoffer, som i år verkar få en mera utpräglad forwardsroll i ett 4-4-2-system än i Mats-Erik Kälds 4-2-3-1-formation där han oftast spelade i den så kallade nummer tio-rollen. Den yngre av Ainasojabröderna har varit riktigt bra i vinter, och verkar självskriven i startelvan, speciellt som han också är en frisparksskytt av väldigt högt märke.
Men vem som ska ta en plats bredvid honom verkar öppet. Timonen har tre olika valmöljigheter: store Marko Laitala ger ett alternativ för snabba uppspel och tyngd i luftrymmet, Miika Hohenthal borde fortfarande ha potential att vara en av de bästa avslutarna i serien och måste så småningom få ett genombrott, medan 19-årige Jesse Iivonen kanske är den som har mest potential sett i ett längre perspektiv.
Två andra rutinerade herrar som ganska långt kommer att ha viktiga roller speciellt om allt inte går planenligt är mittfältarna Janne Suutari, Vitao och nyförvärvet Petri Piispanen. Och varför inte också målvakten Teemu Parpala som ifjol bevisade att det kanske pratas för mycket att snabbt köra fram ungdomar då han som 32-åring gjorde sin bästa säsong någonsin.
Lisää kommentti
SuljeKolumnit
Viisi vuotta Mats-Erik Käldin alaisuudessa viettäneellä 85-vuotiaalla GBK:lla on alkamassa uusi aikakausi. Seuraa 2000-luvun alussa valmentanut Reijo Timonen palasi valmentajapenkille, ja sai tehtäväkseen rakentaa pitkällä tähtäimellä GBK:lle joukkue, jonka rungon muodostavat nuoret Kokkolassa jalkapallo-oppinsa saaneet pelaajat. Jalkapallokausi 2007 oli GBK:lle vedenjakaja. Siihen asti Mats-Erik Käldin kesällä 2004 käynnistämä projekti oli edennyt suunnitelmien mukaan. GBK oli noussut takaisin maan korkeimmalle sarjatasolle kovatasoisella joukkueella. Seuran organisaatio oli etenkin edustusjoukkueen osalta ammattimaistunut, ja tulevaisuus näytti valoisalta.
Mutta miten kävikään? GBK hävisi syksyn viimeisessä ottelussa sarjan heikoimmalle joukkueelle, ja tippui takaisin kakkosdivisioonaan. Yli kolmen vuoden määrätietoinen työ murskaantui yhden tuloksen takia. Kesti kauan ennen kuin seura toipui, valmentajavalinta aiheutti ristiriitoja taustajoukoissa, ja kun Käldin jatko lopulta varmistui, vastustajille oli jo annettu pelillisesti, ja ehkä ennen kaikkea henkisesti, liian pitkä etumatka.
Pikku hiljaa GBK:n peli asettui kuitenkin uomiinsa, ja keskikesällä joukkue, joka kaikesta huolimatta oli vielä nimekäs ja kokenut kakkosdivaritasolle, nousi jo taistelemaan tosissaan sarjanoususta. Mutta kaikki ei kuitenkaan näyttänyt ulospäin hyvältä: GBK:lta näytti puuttuvan yhtenäinen linja. Samalla kun edustusjoukkue ja sen taustahenkilöt pyrkivät takaisin divariin, seurajohdolle kakkosdivari näytti olevan sopiva sarjataso.
GBK sijoittui lopulta toiseksi ja nousu jäi haaveeksi. Käldin sopimus päättyi, ja pitkän hiljaiselon jälkeen varmistui lopulta, että komento siirtyisi muutaman vuoden tauon jälkeen takaisin Reijo Timoselle. Nyt myös seurajohto teki hyvissä ajoin selväksi, ettei GBK:lla ollut kiire takaisin ykkösdivaritasolle. Tavoite oli nousta 2-3-vuoden sisällä, ja että sen joukkueen runko rakentuisi omien kasvattien ja muista seuroista tulleiden nuorten lupausten varaan.
Maailman taloustilanteen huomioon ottaen, tämä voi olla viisas strategia. Kakkosdivari on taloudellisesti huomattavasti ykköstä halvempi, ja näin myös mahdolliset uhkatekijät ovat paljon pienemmät. Urheilullisestikin kakkonen pitäisi olla suurimmalle osalle pelaajista riittävän kova haaste ainakin seuraavat kaksi vuotta.
Todellisuudessa GBK:lla on kuitenkin jo nyt kovempitasoinen joukkue kuin moni tuntuu tiedostavan. Lähes kaikki avauskokonpanon pelaajat ovat jo todistaneet olevansa riittävän laadukkaita tälle tasolle. Sen lisäksi seuran omat nuoret vuonna 1992 syntyneet kasvatit ovat talven harjoituspelein perusteella valmiita ainakin vaihtomiehen rooliin. Mutta tästä huolimatta GBK:lla on sama ongelma kuin kaikilla muillakin tämän alueen seuroilla – pelaajarinki on aivan liian kapea eikä kestä loukkaantumisia.
Ja juuri loukkaantumisia on talven ja kevään aikana nähty. Ensin koko viime kauden sivussa ollut Vitao joutui viikoiksi sivuun, ja kauden viimeisessä harjoituspelissä Mattias Ainasojan ristisiteet sanoivat sopimuksensa irti. Kun joukkueen käytännössä kaksi tärkeintä pelaajaa ovat samaan aikaan sivussa, muu joukkue joutuu kovaan paikkaan.
Mutta katastrofi ei kuitenkaan pitäisi olla ihan niin paha kuin voisi ennalta kuvitella. Varsinaista tulostavoitetta tulevalla kaudella ei ole, ja nyt muut pelaajat joutuvat kantamaan enemmän vastuuta. Joukkueen pitäisi joka tapauksessa olla niin hyvä, että pelkoa putoamistaisteluun ajautumisesta ei käytännössä ole.
Kaiken tärkeintä on kuitenkin se, että GBK on talven aikana pelannut kokeneiden Timosen ja Arto Halosen alaisuudessa hyvää jalkapalloa. Uusista pelaajista Janne Suutari on ollut juuri niin hyvä kuin ennakkoon saattoi odottaa, vaikka takana on välivuosi, ja Marko Laitalakin osoittautunee vielä hyväksi vahvistukseksi, vaikkei mies ihan täyttä luottamusta tunnukaan nauttivan ihan kaikkialla. Petri Piispanenkin tulee olemaan isossa roolissa, vaikka mies tuskin kovin monta pistettä kerää Isonkadun kultasepänliikkeen perinteisessä kisassa.
Sen lisäksi GBK:lle lienee resurssit hankkia vielä vahvistuksia, jos tilanne on akuutti. Tämä olisi kuitenkin lyhytnäköinen ratkaisu, nyt kun seura ilmoittaa rakentavansa tulevaisuutta pitkäjänteisesti. Kauden mielenkiintoisin kysymys onkin seurata kuinka pitkä kärsivällisyys seuralla on: löytyykö sitä kuuluissa pitkäjänteisyyttä powerpoint-esitelmien lisäksi myös kentällä ja seuran taustoissa? Vastauksia saadaan viimeistään vuoden päästä, mutta kysymyksiä riittänee jo kauden ensimmäisestä harhasyötöstä alkaen.
GBK:n todennäköinen avauskokoonpano kaudella 2009, 4-4-2: Teemu Parpala; Jonas Nyberg, Petri Piispanen, Ville Jylhä, Mika Granholm; Kim Ågren, Vitao, Patrick Byskata, Janne Suutari; Kristoffer Ainasoja, Marko Laitala.
Lisää kommentti
SuljeKuten lähes kaikki muut seurat taloustaantumassa, GBK:kin lähtee kauteen erittäin kapealla pelaajaringillä. Mutta yhdellä pelipaikalla valmentaja Reijo Timosella on jopa liian monta vaihtoehtoa: GBK:lla on nimittäin kolme kakkosdivarivaatimukset helposti täyttävää maalivahtia.
Kun ottaa huomioon sarjatason ja muun joukkueen kapen materiaalin, ylitarjonta juuri maalivahdeista on perin harvinainen, ja jopa huvittava, asetelma. Kenttäpelaajien peluutuksessa voi vaihtojen lisäksi käyttää niin sanottua rotaatiota, puhumattakaan siitä, että kenttäpelaajia voi käyttä eri pelipaikoilla. Maalivahtia ei kuitenkaan koskaan vaihdeta kesken ottelun, ja harvoin edes seuraavan otteluun, jos joukkue ei ole pitkässä tappioputkessa.
Teemu Parpala, Olli Nylund ja Johannes Wentin olisivat todennäköisesti selviä ykkösmaalivahteja monessa kakkosdivisioonajoukkueessa, mutta GBK:ssa kenellekään ei ole vielä kauteen lähdettäessä annettu ykkösmaalivahdin viittaa. Tämä tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, että GBK:lla on joukkueessa aina vähintäin yksi turhautunut maalivahti.
Sen lisäksi, että maalivahdit ovat talven harjoituspelien perusteella varsin tasavahvoja, jokaisella on myös olemassa varsin pätevät argumentit sille, miksi juuri hän pitäisi olla numero 1.
Teemu Parpala oli viime kauden ykkösvaihtoehto, ja kiistatta yksi joukkueen parhaimmista pelaajia kun ottaa koko kautta huomioon. Parpala on myös veskareista kokenein, ja koska oli viime kauden lopussa selkeä ykkönen, ei löydy selvää pelillistä syytä sille, miksei tilanne olisi sama myös tämän kauden alussa kun talven harjoituspelitkin ovat sujuneet hyvin.
Olli Nylund on pitkään ja kärsivällisesti odottanut vuoroaan. Vielä pari vuotta sitten Nylund oli melkein samalla viivalla kuin Gustav Långbacka, ja nyt viimeeksimainittu pelaa Veikkausliigassa. Nylund on nuoresta iästään huolimatta (21 vuotias) pitkään ollut mukana edustusjoukkueen ringissä, mutta ei ole vielä saanut kunnon mahdollisuutta näyttää, että on riittävän hyvä ollakseen seuran ykkösmaalivahti, vaikka omaa kaikki fyysiset ominaisuudet torjuakseen korkeammallakin tasolla.
Johannes Wentiniä pidetään seuran suurimpana maalivahtilupauksena pitkään aikaan. Wentin on käynyt läpi seuran juniorijoukkueet ja on nyt toista vuotta mukana edustusjoukkueessa, ja siten valmis isompaan rooliin. 19-vuotias maalivahti tuskin kehitty istumalla penkillä tai pelaamalla nelosdivarifutista reservijoukkueessa.
Kenelle sitten annetaan vastuuta? Todennäköisesti kaikille kolmelle, vaikka se oudolta kuulostaakin. Jossain vaiheessa Timosen on kuitenkin tehtävä päätös. Tämän tason jalkapallojoukkue ei vaihda maalivahtia tai pelaajia muutenkaan väkisin jokaisessa pelissä: Parhaat – tai kun maalivahdeista puhutaan – paras, pelaa. Muitten pitää yksinkertaisesti harjoituksissa todistaa olevansa parempia. 26 ottelun sarjassa jokaiselle tulee kuitenkin todennäköisesti mahdollisuus.
Lisää kommentti
Sulje |
