Keski-Pohjanmaan jalkapallo - 90+

Paluumuuttajat ovat keränneet suurimman mediahuomion Veikkausliigakauden alla. Alexei Eremenko junior ja Jonathan Johansson ovat odotetusti olleet valtakunnan median parrasvaloissa. Otsikot kirjoitetaan siis yksilöistä, mutta kauden päätteeksi taitaa kuitenkin lopulta juhlia joukkue isolla J:lla. Mika Lehkosuon ja FC Hongan pitkäjänteinen työ kantaa vihdoin hedelmää, ja Espoossa juhlitaan lokakuussa suomen mestaruutta.

Viime kaudella debytoineen www.90plus.fi:n liigaveikkaus epäonnistui karkeasti. Sivuston yhden miehen toimitus ennakkoi yksimielisesti, että Tampere United nostaisi kauden päätteeksi mestaruuspokaalia. Ari Hjelmin suojattien kausi lähti kuitenkin äärimmäisen huonosti käyntiin, eikä tamperelaisjoukkue missään vaiheessa ollut edes tosissaan mukaana mitalitaistelussa. Loppusijoitus oli vaatimaton 7:s ja matkaa mestari-HJK:hon oli lopulta peräti 15 pistettä 26 ottelun sarjassa.

Mikään ei kuitenkaan viittaa siihen, että FC Honka epäonnistuisi yhtä pahasti. Espoossa ollaan tehty divariajoista lähtien määrätietoista ja pitkäjänteistä työtä niin kentällä kuin seuraorganisaatiossa, eikä mikään puhu sen puolesta, ettei Honka olisi mukana niin mitali- kuin mestaruustaistelussa. Hongan mestaruus sopisi varmisti myös maan jalkapallovaikuttajille, keltamustien kultamitali auttaisi takuulla Espoon stadionhanketta, joukkue pelaa ”oikeaoppista” jalkapalloa, ja Mika Lehkosuo on nuori, moderni ja myös mediassa hyvin pärjäävä valmentaja.

Ennakkosuosikkeihin kuuluu tietysti myös hallitseva mestari HJK, joka on kauden alla kuitenkin kysymysmerkki toppariosaston loukkaantumissuman takia. Antti Muurisen joukkueen materiaali on kuitenkin niin laadukas, että HJK on tänäkin vuonna erittäin kova. Mestaruuskamppailu käytäneenkin pääkaupunkiseudun seurojen kesken, sillä tiukin haastaja FC Inter ei mestarivalmentaja Job Dragtsmasta huolimatta yksinkertaisesti näytä riittävän vahvalta pysyäkseen mukana kyydissä loppuun asti pitkässä 26 ottelun sarjassa.

Mitalitaistelussa saattaa kaiken onnistuessa olla mukana myös Tampere United, joka epäonnistuneesta viime kaudesta huolimatta on paha vastustaja jokaiselle Veikkausliigajoukkueelle. Viime vuoden pronssijoukkue TPS lähtee tällä kertaa kauteen matalammalla profiililla, mutta materiaali on pahoista menetyksistä huolimatta Veikkausliigatasolle vahva.

Mitalitaisteluun on myös eri medioissa nostettu mukaan ”ikuinen kakkonen” MYPA, jonka nimessä on nykyään jostain syystä pelkästään isoja kirjaimia. Joukkueen materiaali näyttääkin tasapainoiselta, mutta ei ehkä sittenkään riittävän laadukkaalta haastaakseen isoimmat seurat loppuun asti pitkässä sarjassa. Samat sanat pätevät myös viime kauden yllättäjä IFK Mariehamniin.

Alexei Eremenko junior ja Venance Zézé muuttivat Jaron profiilin täydellisesti yhdessä yössä: ”varma putoaja” on yhtäkkiä valtakunnan huomion keskipisteessä ja jotkut nostavat jopa Jaroa mukaan mitalitaisteluun. Siihen asti pikkukaupungin seuran rahkeet eivät kuitenkaan riitä. Mutta putoamistaistelussa Jaroa ei todennäköisesti nähdä, mikä olisi varmasti kelvannut mainiosti jokaiselle pietarsaarelaiselle jalkapallon ystävälle vielä helmikuussa.

Perinteikäs Valkeakosken Haka saattaa sen sijaan olla yllättävissä vaikeuksissa. Vaikka pelaajamateriaali pitäisi olla riittävän hyvä välttääkseen putoamiskarikot, seuran omistajan taustasekoilut ja kokematon valmentaja ei välttämättä ole kovin hyvä yhdistelmä. FC Lahden tilanne näyttää myös kaikkea muuta kuin tasapainoiselta. Puolustus on reikäjuustoa Hugo Mirandan hankinnasta huolimatta, eikä raportit seuran taloustilanteesta kovin lupaavilta kuulostaa.

Sekoilut taustaorganisaatiossa ovat arkipäivää myös AC Oulussa, eikä joukkuekaan taida valmentaja Juha Malisen kokemuksesta ja hyvästä talvesta huolimatta olla ihan riittävän hyvä noustakseen alempaan keskikastiin. ”Muoviseura” AC Oulun pelastaa suoralta putoamiselta perinteikäs KuPS, joka vain taitaa yksinkertaisesti olla liian huono pitääkseen muita joukkueita takanaan, varsinkin jossa liigan valovoimaisimpiin pelaajiin lukeutuva Dickson Nwakaeme myydään heinäkuun siirtoikkunassa.

Suoraksi putoajaksi on yleisesti myös veikattu VPS. Eikä ihan syyttä, muut saman tason seurat ovat vahvistuneet, mutta Vaasaan ei olla vieläkään löydetty pätevää hyökkääjää. Mutta olemattomat odotukset ja mainettaan parempi materiaali nostavat kuitenkin Tommi Pikkaraisen joukkueen karsintaviivan paremmalle puolelle.

Karsijaksi on sen sijaan yllättäen tyrkyllä JJK, joka koki saman kohtalon viime kaudella. Jyväskyläläisjoukkue on toki vahvistunut, mutta kysymysmerkkejäkin riittää: Päävalmentaja Kari Martonen on vielä kirjoittamaton kortti, ja pelaajamateriaali ei ole keskikentän ja hyökkäyksen osalta ihan niin hyvä kuin ennakkospekulaatioista voisi päätellä.

www.90plus.fi Veikkausliiga-veikkaus kaudella 2010:

Maalinkuningas: Hermanni Vuorinen, FC Honka

Vuoden pelaaja: Venance Zézé, FF Jaro

Ensimmäisenä potkut: Sami Ristilä, FC Haka

Loppusijoitukset:

1. FC Honka

- Kaikki näyttää olevan kunnossa: Pitkään yhdessä ollut joukkue, kokenut maalivahti, vahva materiaali jokaisella osa-aluueella, Hermanni Vuorinen, Mika Lehkosuo ja näyttävää jalkapalloa. Nousee ykköseksi jos ei menetä liian paljon pisteitä alkukaudella kenttien ollessa vielä huonossa kunnossa.

Arvio: sijat 1-2

2. HJK

- Hallitseva mestari on kova tänäkin vuonna. Materiaali on erittäin laadukas ja Antti Muurinen on tottunut menestymään. Alakerta kysymysmerkki. Mestaruustaistelu ratkennee keskinäisissä otteluissa Honkaa vastaan.

Arvio: sijat 1-2

3. FC Inter

- Nousee vuoden tauon jälkeen takaisin palkintopallille. Materiaali on kova ja jopa tulevaksi Suomen A-maajoukkuevalmentajaksi nostettu Job Dragtsma on sarjan paras valmentaja. Ihan mestaruuteen asti eväät eivät kuitenkaan riitä.

Arvio: sijat 3-5

4. Tampere United

- Takana kaksi epäonnistunutta kautta. Nyt TamU pääsee kuitenkin tavallaan iskemään puskista: Ari Hjelmin joukkuetta ei olla noteerattu ennakkospekulaatioissa, vaikka ryhmä on kokenut ja kovatasoinen. Jos Henri Myntti tekee maaleja samaan tahtiin kuin ennen Saksaan siirtoa, Tampere United taistelee mitaleista.

Arvio: sijat 3-5

5. TPS

- Pasi Rautiainen poistui valmentajapenkiltä ja samalla lähti myös mediahuomio ja suuret otsikot. Vielä pahempi takaisku turkulaisten kannalta oli Kasper Hämäläisen ja Wayne Brownin menetykset. Tästä huolimatta TPS:lla on vielä kasassa kova joukkue, joka saattaa kaiken onnistuessa uusia viime vuoden pronssimitalinsa.

Arvio: sijat 3-5

6. MYPA

- Eri medioissa MYPA:a ollaan nostettu jopa mitalijoukkueeksi. Joukkue näyttääkin vahvalta, mutta onko sittenkään vahvistunut riittävästi noustakseen viime vuoden yhdeksänneltä sijalta suoraan mitalitaisteluun?

Arvio: sijat 4-7

7. IFK Mariehamn

- Hävisi viime kaudella vain 3 ottelua, mutta 13 tasapeliä 26 ottelussa tiputtivat IFK Mariehamnin pois mitalitaistelusta. IFK on tasuriherkkä tälläkin kaudella, mutta vastaavia lukemia kuin viime kaudella ei nähdä. Tappioitakin tulee enemmän, mikä tiputtaa sijoitusta parilla pykälällä. Joka tapauksessa turvallisesti keskikastissa.

Arvio: sijat 4-7

8. FF Jaro

- Yksi pelaaja ei tee joukkuetta. Vanha totuus pätee Alexei Eremenko junior hankinnasta huolimatta myös Jaroon. Mutta pietarsaarelaisten status nousi ratkaisevasti kun samalla lainattiin toinen megaluokan tähti Veikkausliigaan, Venance Zézé. Jaron esitykset tulevat ailahtelemaan laidasta laitaan, mutta jos edellä mainittu kaksikko on kunnossa samaan aikaan kun pelikentät ovat, Jaro kerää sen verran pisteitä, että nousee turvallisesti keskikastiin.

Arvio: sijat 8-10

9. Haka

- Floppivaroitus 1: Onnelan omistaja otti legendaarisen Valkeakosken Hakan haltuunsa ja kaikki näytti hyvältä. Visiot ja todellisuus eivät kuitenkaan näytä kulkevan käsi kädessä eikä Hakalla ole mitään asiaa alempaa keskikastia ylemmäksi. Pahimmassa tapauksessa yhdistelmä, jossa eksentrisen omistajan seuraa johtaa kokematon valmentaja, saattaa jopa johtaa putoamistaisteluun.

Arvio: sijat 8-10

10. VPS

- Viime kaudella turvallisesti keskikastissa. Nyt VPS:ää pidetään yleisesti vahvana putoamiskandidaattina. Henri Sillanpään ja Jani Lyyskin menetyksistä huolimatta, ja vaikka hyökkäyspään materiaali näyttää heikolta, VPS:n perustaso riittä kuitenkin varmistamaan sarjapaikkaa ilman karsintoja.

Arvio: sijat 9-11

11. FC Lahti

- Floppivaroitus 2: Menestyvä jalkapallojoukkue rakennetaan aina puolustuksen kautta. Sen tietää myös FC Lahden valmentaja ja entinen kovan tason puolustaja Ilkka Mäkelä. Mutta katastrofaalisen talous- ja loukkaantumistilanteen takia lahtelaisten alakertaa näyttää erittäin haavoittuvalta ja jos kaikki lähtee alusta asti kehittymään väärään suuntaan Lahti voi jopa ajautua putoamistaisteluun.

Arvio: sijat 9-11

12. AC Oulu

- Sarjanousija on kovassa paikassa: Oululaisen jalkapallon uskottavuuden kannalta olisi tärkeää, että AC Oulu kamppailisi turvallisesti keskikastissa. Siihen rahkeet eivät kuitenkaan taida riittää, ja edessä onkin verinen taistelu putoamista vastaan.

Arvio: sijat 12-14

13. JJK

- Floppivaroitus 3: JJK varmisti liigapaikkansa vasta karsinnoissa KPV:ta vastaan, mutta nyt joukkue on yleisesti veikattu keskikastiin. JJK on toki tehnyt kovia hankintoja, puolustuslinja on vahva, mutta onko materiaali kuitenkaan riittävän laadukas toteuttamaan Kari Martosen ”pelaavaa” jalkapalloa ja löytyykö kärjestä riittävän hyvää maalintekijää? Jos vastaus molempiin kysymyksiin on negatiivinen, JJK on suurissa vaikeuksissa.

Arvio: sijat 12-14

14. KuPS

- KuPS:lla on samat lähtökohdat kuin viime kaudella: joukkuetta pidetään yleisesti vahvana putoamiskandidaattina. Tällä kertaa kuopiolaisilla on kuitenkin alusta asti riveissään huippuhyökkääjä Dickson Nwakaeme. Mutta vain heinäkuuhun asti, ja se taitaakin koitua Esa Pekosen joukkueen kompastuskiveksi. Divariin.

Arvio: sijat 12-14

19.10.2010 01:06 - Nina

Taisi muuten olla yksi huonoimpia liigaennakkoja - jo toisena vuonna putkeen. Onnittelut!

01.06.2010 23:27 - Daimao

Joo, näin 7 kierroksen jälkeen on aivan selvää, että KuPS tippuu. Tuskin saavat yhtään pistettä.

Lisää kommentti

Sulje

Ruotsinkielinen kolumni Alexei Eremenko juniorin eilisestä ulosajosta.
Lue lisää

Ruotsinkielinen kolumni Alexei Eremenko juniorin eilisestä ulosajosta.

Juniormisstag Jaros fall

Jaro och Eremenko hade varit i riksmedias fokus mer än någonsin tidigare inför hemmapremiären mot FC Inter. Alla blickar – till och med landslagstränarens Stuart Baxters – var på Eremenko junior. Efter 62 minuter fick de se honom avgöra matchen med en armbåge i ansiktet på Severi Paajanen. Det skulle bli Alexei Eremenko juniors match. Det blev det också, men inte på det sätt som någon hade tänkt sig.

En av nyckelfrågorna som den här redaktionen ställde inför Jaros säsong löd så här: "Hur reagerar kapten-Eremenko på provokationer och i allmänhet sämre lagkamrater än han vant sig med då laget har motgång?"

Svaret kom redan 62 minuter in i hemmapremiären mot FC Inter. Den utmärkte domaren Tero Nieminen hade blåst för en Interfrispark några meter utanför Jaros straffområde. Eremenko junior blir dragen i tröjan efter avblåsning av Severi Paajanen. Den kalkylkerade provokationen besvaras med en spontan armbåge i ansiktet.

Eremenko junior gör inget avvägt beslut, det är fråga om en reflex. Kontakten är minimal, men Paajanen rasar ihop i en hög som om han blivit träffad av en prickskytt på läktaren.

Men ändå finns det inget försvar för Eremenko junior, och domaren Nieminen har inget annat alternativ än lyfta upp det röda kortet. Det vet också Eremenko junior. Och däri ligger det största problemet sett ur både hans och Jaros synvinkel: Eremenko junior måste rimligtvis ha varit beredd på att sådana som Paajanen kommer att utnyttja varje tänkbar situation att rubba hans balans i varje match under hela säsongen.

Det är det som gör söndagens armbåge till en så stor besvikelse, och förhoppnings allra störst för Eremenko junior själv. Det brast redan nu för Eremenko junior i ett läge där både han och Jaro inte omgetts av något annat än positiv uppmärksamhet, och då han till och med tagit en delseger mot landslagstränaren Baxter som bemödat sig att resa till Jakobstad. Hur kommer det att se ut då Jaro är inne i en negativ period?

Det är från och med nu som Eremenko juniors storhet som fotbollsspelare mäts på allvar. Det råder inget tvivel om hans tekniska kunnande – han är tillräckligt bra för att vara ett självklart namn i Baxters startelva. Det som hände i söndags går inte att ändra på, det är hans reaktion och det som händer i fortsättningen som kan bli avgörande inte bara för hans tid i Jaro, utan för hela den fortsatta karriären. De riktigt stora kniper igen, reser sig och arbetar hårdare än någonsin tidigare, andra sitter på kvarterspuben och berättar hur bra de kunde ha varit.

21.07.2010 21:14 - Skåningen

Eloge till Johan väldigt trevig kille att prata med även på svenska en eloge
Hoppas bara att Reima vinner över Komu.

Jag gillar Finska ligan matcker o odds

mvh¨
Sune

09.05.2010 20:44 - hjk..

Se sai mitä ansaitsi

27.04.2010 16:06 - petter

skönt att läsa någonting om jaro som inte är skrivet av sören bäck.........

Lisää kommentti

Sulje

Kokkolan Pallo-Veikot vuosimallia 2009 taisteli 110 prosenttisella intensiteetillä viimeisen sekuntiin asti. Liigapaikkaan se ei kuitenkaan riittänyt – JJK:n Kokkolasta hankkima etulyöntiasema oli loppujen lopuksi ratkaiseva.
Ottelun ensimmäisen maalin merkitystä korostetaan aina. Kun JJK oli voittanut ensimmäisen osaottelun Kokkolassa lukemin 3-2, avausmaalin tärkeys oli suorastaan ratkaisevan tärkeä. KPV:n nousutoiveet olivat käytännössä seuraavanlaiset: maaleja piti tehdä vähintään kaksi ja oma pää piti pysyä puhtaana.

Kokkolalaisten valmentaja Jarmo Korhonen lähti odotetusti rakentamaan pelisuunnitelmansa edellisen lauseen jälkimmäisen pointin ehdoilla. Kun joukkue on perustanut peliinsä erinomaisen puolustuspelin varaan, olisi naivia lähteä uhkarohkeasti hyökkäämään kun vastassa oli ennakkoon kauden vahvin vastustaja ja pelissä suomalaisen seurajoukkuefutiksen kovimmat panokset.

KPV:n suunnitelmat kokivat kuitenkin kovan kolauksen jo varttitunnin pelin jälkeen: Avainpelaajista Tarmo Koivuranta nilkutti pois kentältä. Sen lisäksi, että Koivuranta on KPV:n ehdottomia kulmakiviä henkisesti ja myös pelillisesti molempiin suuntiin, myös joukkueelle äärimmäisen tärkeiden erikoistilanteiden laatu heikkeni Koivurannan vaihdon myötä oleellisesti.

Toisaalta tällä kertaa vapaa- ja kulmapotkut jäivät vähiin kun JJK nosti tasoaan edelliseen peliin verrattuna. Esimerkkinä mainittakoon vaikka se, että KPV sai itse asiassa ensimmäisen kulmapotkunsa vasta 85. minuutilla.

JJK oli siis parempi kuin Kokkolassa, ja aloitti myös erittäin vahvasti. Ottelun ensimmäisen kunnon tilanteen sai kuitenkin KPV kun Olli-Pekka Itälän matala keskitys vasemmalta oli tavoittaa Lasse Linjan takatolpalla. Sama kuvio toistui kymmenen minuuttia myöhemmin. Itälä keskitti, niin sanotulla kymppipaikalla aloittanut Tuomo Paavolainen ajoitti pystyjuoksunsa erinomaisesti, sai jalan väliin, mutta pallo sujahti hiukan takatolpan ohi.

Kotijoukkueen paras paikka nähtiin aivan jakson lopussa kun ensimmäisen ottelun hahmo Nam Ik Kyung puski avopaikasta yli Juhani Koposen maalin.

Toiselle jaksolle lähdettiin siis maalittomista lukemista, mikä taisi sopia kotijoukkueelle paremmin. Kello teki JJK:lle työtä, jossain vaiheessa KPV:n olisi kuitenkin joutunut ottamaan riskejä hyökkäyssuuntaan. Kaiken lisäksi Kokkolalaiset joutuivat luopumaan yhdestä vaarallisimmasta hyökkäysaseistaan jo tauolla kun nivusvaivainen Paco Corr vaihdettiin kentältä ja Olli-Pekka Itälä jouduttiin tiputtamaan vasemmaksi pakiksi.

Näin sentteri Lasse Linjala jäi turhan yksinäiseksi vastustajan toppareiden puristuksessa, eikä kotijoukkueen maalivahti Mihaly Szerovay joutunut missään vaiheessa kovaan testiin.

Tunnin pelin jälkeen KPV:n liigahaaveet murenivat käytännössä lopullisesti. Pallonmenetys keskialueella oli kohtalokas; nahkakuula pelattiin nopeasti pystysuuntaan laituri Tommi Karille, joka pääsi ohittamaan Niko Kalliokosken, jolla oli keltainen kortti alla eikä näin uskaltanut taklata 1 v 1-tilanteessa. Juhani Koponen torjui Karin laukauksen, mutta kakkospallo sattui sopivasti Mika Lahtisen juoksulinjalle, hallittu viimeistely vastapallosta, 1-0, ja peli taisi olla selvä.

Maalin takia KPV:n liigahaaveet olivat jo kolmen maalin päässä. Jarmo Korhonen siirtyi kolmen alakertaan ja nosti avauspelistä oleellisesti parantaneen Mika Lähderinteen kärkeen. Viisi minuuttia myöhemmin pallo oli taas verkossa. Katko keskikentällä, pallo pystysuuntaan, Nam karkuun, peliväline taka-alakulmaan ja 2-0 taululle.

Toinen maali ei kuitenkaan käytännössä muuttanut mitään, KPV tarvitsi edelleen kolme maalia. Joukkueelle tyypilliseen tapaan usko ja taistelu eivät kuitenkaan missään vaiheessa loppuneet. Viimeisellä vartilla KPV rakensi suurella sydämellä hyökkäyksiä ja sai myös lopulta ansaitun kavennuksen. Niko Kalliokoski ampui voimalla vapaapotkun maata pitkin takanurkkaan 87. minuutilla. 2-1 ja yhteismaalit 5-3.

Ennen kavennusta Jussi Roiko oli kokeillut vastaavanlaisesta paikasta, mutta pallo päättyi suoraan Szerovayn syliin. Lasse Linjala puolestaan epäonnistui muutamasta metristä.

Aika loppui vierasjoukkueelta kesken ja lisäajalla kokkolalaisten niskaan kaadettiin lisää kylmää vettä kun maalivahti Koponen ajettiin kentältä. Petteri Karin tuomio oli käsittämätön – Koposella oli pallo sylissä ja liukui Lahtisen tönäisyn avittamana päätyrajan yli. Jälkitilanteessa molemmat tönäisivät toisensa pari kertaa, mutta ainoastaan Koponen katseli punaista.

Lopputuloksen kannalta tilanne ei tietenkään enää merkannut mitään. Se, että katkera lopputulos merkitsi paljon KPV:n pelaajille äärimmäisen paljon kävi kuitenkin ilmi peliin jälkeen kun pelaajat kävelivät kapteeni Mika Lähderinteen johdolla pukukoppiin itkien ja päät painuksissa.

Valtavasta pettymyksestä huolimatta kaikki vihreäpaitaiset voivat kulkea kaupungilla pää pystyssä. Näin hienoa jalkapallojoukkuetta ei ole Kokkolassa nähty miesmuistiin.

JJK (4-4-2): Szerovay; Latikka, Viren, Sinisalo, Hannula; Lähitie (90+3. Markkula), Sund, Tuomanen, Kari; Nam, Lahtinen.

KPV (4-2-3-1): Koponen; Corr (46. Roiko), Lähderinne, Kalliokoski, Koistinen; Uusimäki, Koivuranata (15. Saarinen); Itälä, T.Paavolainen, Halonen (57. Sipilä); Linjala.

25.10.2009 20:03 - Cordoba

Hianoa vaan vihreät! Hyvin taistelitte loppuun asti. Veikkaan että ens vuonna suora putoaja liigasta löytyy keski-suomesta.

Lisää kommentti

Sulje

KPV lähtee vaikeista asemista liigakarsinnan ratkaisuotteluun Jyväskylään. Vaikka kovilla tehoilla viimeistellyt JJK voitti Kokkolassa lukemin 3-2 (1-1), pelillisesti joukkueiden tasoerot olivat ainakin keskiviikkona olemattoman pienet. Liigaunelma elää vielä.
Vanha jalkapallokaupunki heräsi vuosikymmenien tauon jälkeen henkiin kun Kokkolassa pelattiin kunnon panoksilla. Vaikka ottelu alkoi jo kello 15.30 arkipäivänä, Keskuskentän lehtereillä oli ahdasta – paikalla oli peräti 2043 maksanutta katsojaa.

Jalkapallokaupunki Kokkola oli siis herännyt horroksestaan, ja tappiosta huolimatta hengissä on myös KPV:n unelma liigapaikasta. Pelillisesti joukkueiden erot olivat marginaaliset, itse asiassa KPV oli jopa hallitsevampi osapuoli. Isännillä oli enemmän maalipaikkoja ja kulmatilastokin kirjattiin KPV:n eduksi 12-5.

Yhdessä asiassa divarin ja liigan ero näkyi kuitenkin selvästi: JJK viimeisteli murhaavan tehokkaasti, kun liukas korealainen Nam Ik Kyung siirsi JJK:n 3-2-johtoon 69. minuutilla, vierasjoukkue oli tehnyt maalin käytännössä jokaisesta tilanteestaan. KPV:n liigakarsintoihin johtaneelle toppariparille ja maalivahti Juhani Koposelle sattui huonompi päivä pahaan paikkaan.

- Peli on vielä täysin auki. Kolme vierasmaalia on kuitenkin tähän paikkaan kova saavutus, vaikka ne osittain maalivahdin avustuksella tulivatkin, JJK:n valmentaja Ville Priha totesi.

KPV:n luotsi Jarmo Korhonen ei tyylilleen uskollisena lähtenyt yksilöitä syyttämään.

- Joukkueena voitetaan ja hävitään. Monet pelaajat ovat pelanneet uskomattoman hyvin, sen takia ollaan näin pitkälle päästy. Virheitä tulee jokaiselle, niitä ei jäädä murehtimaan, Korhonen sanoi.

Korhosen, KPV:n ja kotiyleisön harmiksi virheet näkyivät tällä kertaa tulostaululla:

1-1, 41. minuutti: JJK tuli vastoin pelitapahtumia tasoihin ensimmäisen jakson loppupuolella kun kotijoukkueen kapteenille Mika Lähderinteelle sattui yhtä harvinainen kuin turha pallonmenetys omalla puolustuskolmanneksella. JJK iski nopeasti vastaan, Mika Lahtinen kaatui rangaistusalueella, ja kun muut jäivät odottamaan rangaistuspotkua, pallo ajautui Tommi Karille joka sijoitti pienestä kulmasta pallon takanurkkaan.

1-2, 49. minuutti: Juhani Koponen nyrkkeilee ensin hyvin Christian Sundin kulmapotkun kohti sivurajaa. Sund pääsee kuitenkin itse irtopallolle ja lähettää pelivälineen uudestaan boksiin. Aina Keskuskentällä tehokas Mika Lahtinen puskee pallon takanurkkaan ohi voimattoman Koposen. Pallo oli kuitenkin niin pitkään ilmassa, että Koponen olisi pitänyt reagoida ensimmäiseen tilanteeseen.

2-3, 69. minuutti: Harmittoman näköinen keskitys rangaistusalueelle vasemmalta saa kotijoukkueen rivit sekaisin. Niko Kalliokoski odottaa Koposen puuttuvan peliin, mutta huutoa ei kuulu. Kalliokoski purkaa huonosta asennosta ja pallo ajautuu noin 25 metrissä odottavalle Namille. Korealainen ei epäröi, vaan ampuu suoraan volleysta pallon riman kautta maaliin. Divarissa vastaavanlaisia tilanteita on nähty silloin tällöin, mutta silloin pallo on yleensä lentänyt kohti Katarinankatua.

Yllä mainittujen lisäksi JJK:lla oli oikeastaan vain yksi vaaralliselta näyttänyt maalintekotilanne. Koponen torjui 78. minuutilla ensin Lahtisen yrityksen ja heti perään Sundin hienon volleyvedon. Tilanteita edelsi oikeastaan ainoa pidempi jakso ottelussa, jossa JJK hallitsi selkeästi kenttätapahtumia KPV:n väsyessä.

Loppulukemat 2-3 eivät siis kuvasta pelitapahtumia. KPV:n pallollinen pelaaminen oli vuodenaikaan nähden hyvällä tasolla, ja hyökkäyksiä rakennettiin jatkuvasti etenkin oikean laidan kautta jossa Olli-Pekka Itälä piti JJK:n Skumbin Arsllania pilkkanaan.

Itälä siirsi myös KPV:n ansaittuun johtoon 24. minuutilla. Osuma oli kauden komeimpia. Tarmo Koivuranta tiputti keskikentältä pallon Niko Kalliokoskelle, joka puolestaan uskalsi prässistä huolimatta siirtää pelivälinettä tyhjään tilaan hakeutuneelle Tuomas Uusimäelle. Keskikenttää varsinkin alussa suvereenisti hallinnut entinen maajoukkuemies tavoitti Lasse Linjalan pystysuunnassa. Erinomaisen ottelun pelannut kärkimies Linjala levitti laitaan, jossa Itälä pääsi täydessä vauhdissa etenemään vapaasti kohti maalia. Itälä näki takakulmassa yllättävän paljon tilaa, ja sijoitti pallon varmasti ohi hiukan väärin sijoittuneen Mihaly Szerovayn, 1-0.

JJK pääsi kuitenkin pikku hiljaa maalin jälkeen peliin mukaan, ja sai keskikentän haltuunsa vaikka KPV:lla piti olla alueella 3-2-ylivoima. Niin sanotulla kymppipaikalla aloittanut Ville Luokkala oli kuitenkin suurissa vaikeuksissa niin pallottomana kuin pallollisena ja Jarmo Korhonen joutui reagoimaan vaihtamalla Tommi Halosen kentälle jo pari minuuttia ennen taukoa.

- Siinä oli semmoinen 15 minuutin vaihe jossa JJK pääsi pyörittämään peliä. Lirissä oltiin, mutta saatiin tilanne korjattua, Korhonen analysoi vaihtoa ottelun jälkeen.

Ennen vaihtoa JJK ehti kuitenkin tasoittaa, ja siirtyä jopa johtoon toisen jakson alussa vaikka KPV:n 2-1-maali oli äärimmäisen lähellä jo 15 sekuntia tauon jälkeen kun Itälä puski Eetu Koistisen keskityksen kohti etukulmaa. Szerovay venyi kuitenkin hienoon torjuntaan.

Marginaalit näyttivät olevan JJK:n puolella kun Arsllani kaatoi Itälän rangaistusalueella vajaan tunnin pelin jälkeen. Erotuomari Vesa Hätilä tuomitsi kuitenkin tilanteesta vapaapotkun 16-metrin viivalle. Tarmo Koivurannan keskitys ei kuitenkaan tällä kertaa tuottanut tulosta.

KPV punnersi kuitenkin vielä väkisin rinnalle tutun vaarallisista erikoistilanteistaan. Koivurannan kulmapotku tavoitti Paco Corrin takatolpalla. Jyväskyläläiset näyttivät pelastavan Gambialaisen puskun maaliviivalla, mutta loppukaudella huippuvireinen Linjala seurasi tilanteen loppuun asti ja tuikkasi pallon väkisin viivan yli, 2-2.

Kaksi maalia ei kuitenkaan tällä kertaa KPV:lle riittänyt kun omissa soi liian tiuhaan. Namin 2-3-maalin jälkeen KPV haki vielä kolmatta maalia, ja sai lopussa puolisen kymmentä kulmapotkua. Yliajalla Linjala pääsi vielä puskemaan hyvästä paikasta, osuma palloon ei kuitenkaan ollut paras mahdollinen ja pallo kimposi riman kautta takaisin kentälle ja JJK pääsee kuin ihmeen kaupalla kotikentälle johtoasemassa.

Isäntien mahtavan kauteen piiskannut Jarmo Korhonen ei vielä ollut valmis paketoimaan kautta.

- Ei tässä vielä vedetä ranteita auki. Lähtökohta ei ole helppo, mutta homma on vielä kesken. Tämä joukkue on ennenkin tullut takaa rinnalle ja ohi, Korhonen sanoi.

Selvästi huojentunut Ville Priha odottaa myös sunnuntain kohtaamisesta vaikeaa.

- Tiukkaa, tosi tiukkaa oli. Taistelu on vasta puolessavälissä. Peli oli suunnilleen sitä mitä osattiin odottaa. Tiedettiin, että helvettiin ollaan tulossa. Vastassa hirveällä asenteella taisteleva vahva kotijoukkue KPV, jonka tukena on hurmoksessa oleva kotiyleisö. Pääasia tänään oli, ettei peliä menetetä jo tässä vaiheessa. Siinä mielessä päästään sunnuntain peliin hyvistä asemista, vaikka paskat oli välillä housuissa, Priha totesi.

KPV (4-2-3-1): Koponen; Corr, Lähderinne, Kalliokoski, Koistinen; Uusimäki (84. Saarinen), Koivuranta; Sipilä (76. Roiko), Luokkala (44. Halonen), Itälä; Linjala.

JJK (4-4-2): Szerovay; Arsllani (63. Hannula), Viren, Sinisalo, Latikka; Lähitie, Sund, Tuomanen, Kari; Nam, Lahtinen.

Yleisömäärä: 2043

Lisää kommentti

Sulje

Kun Mika Laurikainen allekirjoitti Pietarsaaren Jaron kanssa sopimuksen syksyllä 2006, edessä oli miehen uran kannalta erittäin tärkeä näytön paikka. Laurikainen oli aiemmin toiminut päävalmentajana kotikaupunkinsa Turun Palloseurassa, mutta joutui monen yllätykseksi väistymään Kari Ukkosen tieltä. Keväällä 2009 Laurikaista rankataan korkealle kotimaan valmentajapörsissä, ja kun sopimus aikanaan Jaron kanssa päättyy, ensi viikolla 46 vuotta täyttävälle valmentajalle riittänee ottajia.

- Valmentaminen on minulle elämäntapa. Käyn vapaa-ajalla katsomassa junnujen harjoituksia, tämä on samaan aikaan minulle työ ja harrastus. Nautin tästä suunnattomasti, tykkään suunnitella asioita, ja haluan itsekin kehittyä. Kun oppii olemaan riittävän nöyrä ja osaa nauttia valmentamisesta, on helppo sulkea korvia kun ihmiset joskus haukkuu, Laurikainen sanoo.

JVK- ja UEFA-pro -lisenssit omaava Laurikainen on TPS ja Jaron lisäksi on liigatasolla ollut mukana myös Myllykosken Pallon valmennusryhmässä yhden kauden ajan. Mikä on sitten Laurikaisen mukaan Veikkausliigavalmentajan tärkein tehtävä?

- Kehittää suomalaista jalkapalloa. Jos joskus halutaan, että Suomi pelaa vaikka EM-kisoissa, kaiken alku on pelaajien kehittäminen, Laurikainen sanoo, mutta toteaa samaan hengenvetoon:

- Mutta kyllä kaikki tällä tasolla yrittää tehdä parasta mahdollista tulosta. Olisi joka tapauksessa erittäin tärkeätä, että valmentajamme kävisivät ulkomailla ja saisi kokemusta siitä, miten toimitaan kansaivälisillä kentillä.

Laurikainen käy itse säännöllisesti ulkomailla päivittämässä valmennustietojaan. Mies myöntääkin, että tavoite on joskus valmentaa Suomen rajojen ulkopuolella.

- Se on itse asiassa kerran ollut jo aika lähellä, oli pienestä kiinni, että olisi siirtynyt pohjoismaiseen – ei tosin pääsarjatason – seuraan. Haluan kuitenkin joskus vielä kokea toisen maan kulttuurin. Tilanne alkaa muutenkin olemaan siihen aika sopiva, lapset ovat jo yli rippikouluikäisiä, Laurikainen sanoo ja jatkaa:

- Valmennushommia jatkan varmaan jossain Jaronkin jälkeen. Minulla on talo Turussa, ja jossain vaiheessa on tarkoitus palata kotiin jos vaimo siihen suostuu. Seuraavaksi voisi kiinnostaa ehkä astetta kovemmat ympyrät, mutta kuitenkin sen tyylinen seura jossa on paketti kunnossa. Kyllä minä voin myöntää suoraan sen, että haluan joskus myös voittaa jotain. Teen joka päivä töitä sen eteen, Laurikainen sanoo.

Lisää kommentti

Sulje

Vielä helmikuussa Pietarsaaren Jaron tilanne näytti lohduttomalta. Pahimmasta talouskriisistä oli toki selvitty, mutta urheilullisesti tilanne oli varsin huolestuttava. Viime kauden runkomiehistä lähes kaikki olivat siirtyneet urallaan eteenpäin, ja uudet hankinnat olivat kääntämättömiä kortteja Veikkausliiga-tasolla.
Maaliskuun kahdentenatoista päivänä kaikki kuitenkin yhtäkkiä muuttui. Alexei Eremenko junior palasi kotiin, ja samalla palasi myös optimismi Pietarsaareen. Ja kun pari päivää myöhemmin varmistui, että Norsunluunrannikon A-maajoukkueessa parisen kymmentä kertaa esiintynyt Venance Zézé pukeutuu Jaron punaiseen, ennen sitä niin väritön pikkukaupungin joukkue oli maan ykkösuutinen.

Eikä tilanne tulee muuttumaan kauden aikana: Alexei Eremenko junior on niitä harvoja suomalaisia jalkapalloilijoita, jotka herättävät tunteita myös lajin ulkopuolella. Jaron markkina-arvo nousi ”Losan” ansioista kertaheitolla aivan uusiin sfääreihin, ja oletettavasti seuran toimistolla tilanne on huomattavan paljon valoisampi kuin alkutalven synkkinä kuukausina.

Kentän ulkopuolella kaikki näyttää siis lupaavalta pietarsaarelaisperspektiivistä. Mutta entä itse pääasia – jalkapallo? Selvää on, että Veikkausliigatasolle megaluokan tähdet kuten Eremenko junior ja Zézé nostavat joukkueen tasoa merkittävästi. Siitä huolimatta ilmassa on vielä runsaasti kysymysmerkkejä:

- Onko joukkueen materiaali uusista hankinnoista huolimatta riittävän laadukas pelaamaan valmentaja-Eremenko pallonhallintaan pyrkivää jalkapalloa?

- Onko materiaali liian kapea?

- Onko Vitali Teles liigatason maalivahti?

- Onko puolustuslinja tarpeeksi hyvä?

- Miten keskikenttää roolitetaan: Löytyykö tilaa puolustuksellisesti parhaalle pelaajalle, Marco Matronelle?

- Löytyykö Sebastian Mannströmille enää Zézé tulon jälkeen sopivaa roolia?

- Onko Jani Bäckman riittävän hyvä ykköskärki? Entä Petter Meyer?

- Miten kapteeni-Eremenko junior reagoi heikoilla hetkillä vastustajien provosointeihin ja totuttua heikkotasoisimpiin joukkuekavereihin?

Optimistisimmat ovat jo nostamassa Jaroa HJK-voiton jälkeen mukaan Veikkausliigan mitalitaisteluun. Se ei kuitenkaan taida olla vielä realismia. Jos kaikki pysyvät terveenä läpi kauden, Jaro saa toki kentälle hyvän avauskokoonpanon. Mutta taso laskee vääjäämättä liikaa kun kentälle laitetaan rankingissa sijoilla 15-20 olevat miehet, eikä se voi olla näkymättä 26 ottelun sarjassa.

Jaro taitaakin tulevalla kaudella olla veikkaajan painajainen. Parhaimmillaan (keskikesällä kun kentät ovat kunnossa) joukkue pelannee häikäisevää peliä, ja ottaa takuulla muutaman yllättävän voiton etenkin vieraskentällä. Vastapainoksi tulee myös yllättäviä tappioita – on nimittäin aika todennäköistä, että Jaron on parempi kun pääsee otteluun ilman ennakkosuosikin paineita. Ne joukkueet, jotka tulevat Pietarsaaren keskuskentälle sumputtamaan ja kyttäämään vastahyökkäyksiä saattavat olla yllättävän vaikeita vastustajia Jarolle.

Mutta sarjapaikan uusiminen ei pitäisi tuottaa vaikeuksia – tällä kaudella. Mutta jokainen pietarsaarelainen jalkapallon ystävä kannattaa nykyisessä euforiassa muistaa, että Jaron tulevaisuus on vielä kaikkea muuta kuin stabiili: Kaudesta 2012 alkaen Veikkausliigassa pelaa vain 12 joukkuetta ja talous tulee aina olemaan suuri huolenaihe pikkukaupungin seuralle. Eikä Jarossa ensi kaudella nähdä enää Eremenko juniorin ja Zézén kaltaisia taitureita.

Tästä kaudesta pitää siis ottaa kaikki ilo irti.

Lähtökohdat: Talvella Jaron joukkue näytti hajoavan totaalisesti. Seuralle lyötiin varman putoajan leima, mutta Alexei Eremenko juniorin ja Venance Zézé hankintojen myötä Jaron pidetään nyt yleisesti keskikastin joukkueena.

Vahvuudet: Eremenko junior ja Venance Zézé ovat koko liigan valovoimaisempia pelaajia. Jos kaksikko on muun joukkueen kanssa samalla aaltopituudella heti ensimmäisestä ottelusta alkaen, Jarolla ei ole mitään hätää.

Heikkoudet: Kapea materiaali. Jaron kannalta on elintärkeää, että yllä mainittu kaksikko pysyy kunnossa. Varsinkin Eremenko juniorin korvaaminen on täysin mahdotonta.

Valmennus: Alexei Eremenkolla alkaa ensimmäinen kokonainen kausi Veikkausliigan päävalmentajana. Eremenkon joukkueet pelaavat näyttävää pallonhallintaan pyrkivää jalkapalloa, jossa tilanteet rakennetaan keskikentän kautta. Pelisysteemi on kiveen hakattu 4-3-3 (tai 4-2-3-1, 4-2-1-3 jos otetaan huomioon että keskikentän keskustan miehet pelaavat kolmiossa, jonka kärki on aina ylöspäin).

Avainpelaaja: Alexei Eremenko junior – kaipaa tuskin perusteluja.

Läpimurto: Ymer Xhaferi – taitava keskikenttämies nostaa tasoaan kun pääsee pelaamaan isossa roolissa Eremenko juniorin vieressä.

Ihannekokoonpano (4-2-1-3): Teles; Grove, Aho, Vasiljev, Vellamo; Matrone, Eremenko junior; Xhaferi; Mannström, Bäckman, Zézé.

90+:n Arvio: Sijat 8-10.

18.04.2010 11:40 - klasse

Alternativ lägger man in sarajärvi i mitten, där han spelade mycket bra mot vps i ligacupen, och så får aho finnas på kanten där han gör sej bäst.

17.04.2010 18:40 - Robin

Annars håller jag med om idealelvan, men om Sarajärvi är i skick så är han nog starkare kandidat till ytterbacksplatsen än Vellamo. Grove kan bli intressant i år om han fortsätter som under försäsongen.

Lisää kommentti

Sulje

Kolumni Jaron valmentajavaihdosta ruotsiksi.
Inga vinnare i tränarbytet

Lag som tar 2 poäng av 27 möjliga brukar ofta sparka sina tränare. Det gjorde också FF Jaro – men i Jakobstadslagets fall är det fråga om ett mycket kontroversiellt beslut. Att byta Mika Laurikainen mot Aleksei Eremenko i den situation laget nu försatt sig i kan få långtågende konsekvenser.

Först det positiva: Tränarbyten brukar nästan uteslutande ha en positiv effekt till en början. Sannolikheten är stor att också Jaro kommer piggna till redan på fredag då Eremenko är tränare för första gången. Ett nytt ansikte ger nästan uteslutande en positiv injektion, och det är precis det som Jaro behöver nu efter nio raka matcher utan vinst.

Efter att Laurikainen meddelade att han avgår har Jaro förvandlats till ett lag utan naturlig ledare, och då förlusterna radat sig på varandra, har det lett till en negativ spiral som föreningsledningen inte ansåg kunna lösas på något annat sätt än att sparka Laurikainen.

Listan med tänkbara negativa scenarion känns betydligt längre. Den trupp som Jaro nu förfogar över är Mika Laurikainens Jaro. Det är han som har handplockat de flesta spelarna, och framför allt han som dragit de fotbollsmässiga riktlinjerna.

Aleksei Eremenko lär inte ha samma syn på fotboll. Där ligger också det kanske största av många frågetecken kring Jaro just nu: Tänker Eremenko redan nu börja köra in sin egen fotboll i ett läge där Jaro plötsligt är indragen i en nedflyttningsstrid? Ett mycket vågat drag i så fall – det Jaro nu behöver mer än något annat är serie-, inte stilpoäng.

Det största sportsliga frågetecknet är ändå ganska litet i jämförelse med de oklarheter som finns kring Jakobstadsföreningens ekonomiska situation. Laurikainen sade i Iltasanomat att han hjälpt föreningen genom tre år av ”terminalvård” (saattohoito). Vårdarbetet lär behöva intensifieras i och med att Jaro nu har tre tränare på lönelistan. I värsta fall, beroende på hur förhandlingarna med Laurikainens vapendragare Tommi Pikkarainen går, lyfter två av dessa lön utan att arbeta för ligalagets framtid.

Har Jaro råd med det? Antagligen, annars hade knappast aktiebolagets styrelse sparkat Laurikainen. Hur som helst är det en stor risk ekonomiskt på både kort och lång sikt. Situationen är också mycket svår för Aleksei Eremenko. Det positiva är att han redan nu får lära känna sitt spelarmaterial ingående och att spelarna får lära känna honom. Men samtidigt känns det som att Eremenko bara har att förlora i det här läget, åker Jaro ur får han bära en stor del av ansvaret och har i så fall redan förbrukat mycket av sitt förtroendekapital innan han egentligen ens börjat sitt arbete.

Det är Eremenko, Laurikainen, Pikkarainen och styrelsen som hittills fått de största rubrikerna. Det kommer säkert också att komma fram nya ”avslöjanden” från alla parter inom de närmaste veckorna. Men från och med fredag förflyttas ändå förstoringsglaset till fotbollsplan – det är spelarna och de resulat som de lyckas producera för Ab Liga-Jaro Oy under de kommande sju matcherna som kommer att avgöra Jakobstadsfotbollens framtid.

Lisää kommentti

Sulje

Pelin ulkopuoliset asiat ovat talven aikana olleet jalkapalloa useammin otsikoissa Pietarsaaren Jaroa koskevissa uutisissa. Perinteikäs seura oli jo konkurssin partaalla, mutta palasi kuitenkin elävien kirjoihin. Kaksi kautta Jaroa menestyksekkäästi valmentaneen Mika Laurikaisen mukaan pikkukaupungin joukkue on raskaasta talvesta huolimatta valmis ottamaan seuraavan askeleen kohti Veikkausliigan kärkeä.
- Takana on itse asiassa oikein hyvä talvi, parempi kuin viime vuonna. Unohdetaan puheet taloudesta, me ei voitu siiheen vaikuttaa. Meillä on alusta asti ollut hyvä rytmi harjoituksissa ja hyvä valmennustiimi kasassa. Kaikilla on selkeät toimenkuvat. Tekemisen ilmapiiri on ollut hyvä, Laurikainen toteaa kevään viimeisen harjoituspelin jälkeen.

Siinä pelissä naapurikaupungin KPV kaatui Norrvallassa pelatussa ottelussa 1-0. Vaikkei esitys mitenkään häikäisevä ollut, peli oli looginen jatkumo siitä, mitä Jaro on koko talven esittänyt. Ja itse asiassa juuri sellainen Jaro, mitä Laurikainen toivoo näkevänsä torstaina vihdoinkin käynnistyvällä varsinaisella sarjakaudella.

- Ollaan voitettu paljon pelejä yhdellä maalilla, ja oma pää on pysynyt puhtaana monessa ottelussa. Viime vuonna se oli meidän suurin ongelma, päästettiin liikaa maaleja. Nyt ollaan kuitenkin voitettu sellaisia pelejä, joissa jäätiin viime vuonna tasapeleihin tai jopa hävittiin, Laurikainen sanoo.

Jos Jaro mielii tulevallakin kaudella varmistaa sarjapaikkansa hyvissä ajoin, Laurikainen nostaa esiin myös toisen avainasian tarkan puolustuspelin lisäksi: Huonon jo hyvän päivän ero pitää kaventua. Mutta se ei tapahdu muuttamalla yhden talven aikana asioita dramaattisesti. Jaro tulee tänäkin kesänä pelaamaan tutuksi tulleella 4-2-3-1-ryhmityksellä, jossa jokaisella on pelipaikkakohtaiset tehtävät selkäytimessä.

- Tasaisuus oli ongelma viime kaudella, esitykset heitteli liikaa laidasta laitaan. Tasaisuus perustuu vankkaan peruspeliin. Hyvää peruspeliä ei saavuteta tekemällä hirveitä korjausliikkeitä. Koitetaan olla samannäköinen joukkue kuin ennenkin.

Vaikka nykyjalkapallossa puolustuspeliin osallistuu tietenkin kaikki kymmenen kenttäpelaajaa, avainmiehet oman pään varjelemissa ovat luonnollisesti maalivahti ja neljän miehen puolustuslinja. Vaikka Jaro joutuu taloudellisten rajoitusten takia pärjäämään liigatasolle varsin kapealla ryhmällä, Laurikaisella riittää hyvätasoisia vaihtoehtoja jokaiselle paikalle.

Tampere Unitedista hankittu Heikki Aho on tasokkaampi vaihtoehto oikeaksi pakiksi kuin usein kohtuuttomankin paljon kritiikkiä viime kaudella saanut Mathias Kullström. Vasemmaksi puolustajaksi on tarjolla käytännössä jopa kaksi uutta kovatasoista vahvistusta, kun loukkaantumisten takia viime kaudella harvoin esiintynyt Jens Portin on taas pelikunnossa ja saa kaverikseen kokeneen Jani Sarajärven, joka tosin palanee pelikentille vasta elokuussa. Myös TPS:sta hankittu keskikenttämies Janne Vellamo pystyy tarvittaessa pelaamaan laitapakin paikalla.

Topparitilannekin on mielenkiintoinen: aikoinaan suurlupauksena pidetty Jani Tanska on saanut paljon peliaikaa talven peleissä, ja taistelee tasapäisesti pelipaikasta viime kaudella paljon vastuuta ennen loukkaantumistaan saaneen Kristian Kojolan kanssa. U21-maajoukkueessa loistanut Jonas Portin lienee varma nimi Laurikaisen kokoonpanossa, vaikka viime kausi seurajoukkueessa ei oikein odotusten mukaisesti sujunutkaan.

Tiukan taloustilanteen takia Jaro oli seurana, ja Laurikainen valmentajana, todennäköisesti laskenut sen varaan, että nuorempi Portinin veljeksistä myydään eurokentille. Näin ei kuitenkaan käynyt, ja Laurikaisella on ainakin seuraavaan siirtoikkunaan asti käytössä kolme liigatason keskuspuolustajaa.

- Itse en koskaan lähde tuollaisia spekuloimaan. Niin kauan kuin pelaajalla on sopimus Jaron kanssa, mikään ei muutu eikä vaikuta minun suunnitelmiin. Nyt meillä on kolme hyvää vaihtoehtoa, ja vastustajasta riippuen voi käyttää erilaisia kombinaatioita. Jonas Portinilla on takana paras talvikausi minun aikanani, hän on ollut ehjänä ja on myös ollut valmis oppimaan uusia asioita, Laurikainen sanoo.

Maalivahtitilanne on monissa arvioissa nostettu kysymysmerkiksi, varsinkin kun viime kaudella päävastuun kantaneelle Antti-Jussi Karniolle ei tarjottu jatkosopimusta. Laurikaisen mukaan kaksikko Markus Koljander – Vitali Teles täyttää kuitenkin kirkkaasti liigamitat.

- Ei ollut helppo päästää Karnio lähtemään, mutta se oli kuitenkin minun päätökseni, ja mielestäni tein oikean valinnan. Koljanderilla viime kausi meni osittain pilalle talven loukkaantumisten takia. Nyt hän on kuitenkin pysynyt ehjänä ja on mennyt talven aikana eteenpäin. Telestäkin voi huoletta laittaa avaukseen. Veskaritilanne on mielestäni paras mitä Jarolla on ollut moneen vuoteen.

Vaikka paperilla näyttäisi siis olevan kovaakin kilpailua pelipaikoista, käytännössä tilanne on täysin päinvastainen. Laurikaisen ja apuvalmentaja Tommi Pikkaraisen suurin haaste on juuri kapea materiaali. 26 ottelun sarjassa tulee väkisin loukkaantumisia, ja Jarolle niitä on tullut kohtuuttoman paljon jo ennen varsinaisen kauden alkua. Pahimmillaan Laurikaisella on ollut käytössä vain 14 kenttäpelaajan ryhmä, ja sillä määrällä alkukauden ottelusumasta ei selvitä riittävän hyvällä pistekeskiarvolla.

Pitkäaikaistoipilaita ovat Sarajärven lisäksi viime kauden loppupuolella tasoaan lupaavasti nostanut Jani Koivisto, epäonnen seuraama Jari Sara ja GBK:sta kotikaupunkiin palannut hyökkääjä Björn-Erik Sundqvist. Loukkaantumisten takia Jaro on pestaamassa kuukauden mittaisella sopimuksella viime kaudella RoPS:ssa pelanneen Titi Essomban.

- Meidän resursseilla tällaiset projektiluonteiset sopimukset ovat ainoat vaihtoehdot, vaikka periaatteessa en niistä hirveästi pidäkään. Essomba on kuitenkin kokemuksellaan turvallinen vaihtoehto ja voisi olla tärkeä lisä alkukauden otteluruuhkassa. Suurin haaste tällä kaudella on pitää jengi ehjänä. Palautuminen fyysisesti ja henkisesti tulee olemaan erittäin tärkeässä asemassa, Laurikainen toteaa.

Urallaan myös Turun Palloseurassa ja Myllykosken Pallossa valmentanut Laurikainen ymmärtää kuitenkin realiteetit varsin hyvin:

- Kuusiston Timon kanssa on sikäli ollut helvetin antoisaa tehdä yhteistyötä, että koko ajan on ollut selvät tiedot missä mennään milloinkin.

Jaron todennäköinen avauskokoonpano kaudella 2009, (4-2-3-1): Markus Koljander; Jens Portin, Jani Tanska, Jonas Portin, Heikki Aho; Marco Matrone, Janne Vellamo; Jonas Emet, Petter Meyer, Sebastian Mannström; Mikko Hyyrynen.

Lisää kommentti

Sulje

Jaro on vakiinuttanut paikkansa maan korkeimmalla tasolla rajallisista resursseista huolimatta. Pietarsaarelaisseuraa on kehuttu kauden alla niin Urheilulehden kuin IS Veikkaajan kausiennakoissa. Mutta talven talouskriisin takia tummat pilvet ovat kasautuneet Jaron liigataivaalle – pystyykö Jaro enää kehittymään, vai onko pikkukaupungin seura jo maksimoinut potentiaalinsa?

1990-luvun puolessa välissä Pietarsaarelaisen futisbuumin kultavuosina Jaro taisteli vuodesta toiseen Veikkausliigan kärkisijoista. Seuran divarista nostanut Hannu Touru loi menestysvuosille perustan, ja Antti Muurisen nimimiehiä vilissyt joukkue oli jopa kiinni kultamitaleissa syksyllä 1996.

Mutta arki tuli kuitenkin väistämättä vastaan, vuonna 1998 Jaro tippui divariin eikä ollut paljosta kiinni, että koko seuraa olisi kuopattu. Moni suomalaisseura ei olisi enää vastaavasta kriisistä toipunut, mutta Keijo Paanasen ja Sixten Boströmin (ja osittain Hannu Tourun) johdolla Jaro nousi takaisin varteenotettavaksi pääsarjatason seuraksi.

Jaro on pelannut Veikkausliigassa yhtäjakoisesti vuodesta 2002, ja vaikka takapakkia on välillä tullut, on pietarsaarelaisseura vuosi vuodelta ainakin ulkopuolisen silmiin ottanut suhteellisen määrätietoisia askeleita pohjamudista kohti sarjan keskikastia, varsinkin seuraa kaksi vuotta luotsanneen Mika Laurikaisen johdolla.

- Tämä on minun lempiaiheeni, suomalainen seurajohtaminen. Siinä meillä jalkapalloihmisillä on vielä erittäin paljon tekemistä. Meillä tuntuu olevan huutava pakko koko ajan matkia muita. Joka vuosi ilmestyy uusia seuroja, jotka asettavat tavoitteeksi olemaan ”suomenrosenborgeja”. Mitä järkeä siinä on? Meidän pitää löytää oma identiteetti, miksei me voida olla Suomen Pietarsaaren Jaro, Laurikainen kysyy.

Laurikainen ei myöskään allekirjoita väitettä, että nyky-Jaro ei enää pystyisi kehittymään.

- Monesti kirjoitetaan ja puhutaan Jarosta negatiiviseen sävyyn, mutta omasta mielestäni on vielä monia eri tapoja mennä seurana eteenpäin. Itse asiassa näkisin, että lähes kaikki keinot on vielä käyttämättä. Tuntuu, että suurin osa toimintatavoista ovat peräisin 1970-luvun loppupuolelta. Jotain on tietenkin tehty oikein, kun täällä pelataan vielä liigaa vaikka esimerkiksi ”ylialueelliset” keinot ovat vielä käyttämättä. Toimintaa pitäisi kuitenkin modernisoida, ja tästä ollaan puhuttu paljon ”Essen” (Jaron toimitusjohtaja Niklas Storbacka) kanssa, Laurikainen sanoo.

- Sitten pitäisi myös lopettaa tämä vastakkainasettelu Pietarsaaressa. Jokaisen pitäisi nähdä se etu molemmin puolin, mikä Jaro tuo kaupungille, ja sitten miettiä miten se voitaisiin hyödyntää mahdollisimman hyvin. Kun itse vielä asuin Turussa, Pietarsaari oli yhtä kuin Jaro. Ei sielä puhuta Aspegrenin puutarhasta ja Fäbodan rannasta, vaikka ne hienoja paikkoja ovatkin.

- Pienistä asioista pitää lähteä liikkeelle, ja sitten rakentaa kokonaisuuksia. On turha puhua miljoonien eurojen siirtosummista ja eurokentistä. Seuran tärkein tehtävä on tarjota maksavalle yleisölle elämyksiä. Pitäisi oppia olemaan ylpeä siitä mitä itse tekee, ja tehdä ne asiat helvetin hyvin. Yhteistyöseuramme Cercle Brügge on paljon pienempi kuin Club Brugge, mutta heidän valmentaja Glen De Boeck sanoi aika osuvasti, että "ei Cercle mikään pieni seura ole, se on meidän seura". Koko pointti on se, että tämä on itsetuntokysymys, Mika Laurikainen sanoo.

Lisää kommentti

Sulje